Kesähelteet ovat saapuneet Suomeen. Joka päivä tällä viikolla lämpötila on ollut yli 25, vähintään kämpän sisällä, jos ei muuten. Useimmat ihmiset ympärilläni nauttivat tästä, minä en. Niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin, helteillä kuolemanpelkoni tuppaa pahenemaan.
En ymmärrä etelään matkaajia. 25 asteen lämpötila alkaa olla sietokykyni rajoilla. Jo siksi, että kasvot alkavat punottaa, hiki virrata, olo on tukala ja yöunet jäävät huonolaatuisiksi. Mutta myös siksi, että verensokerilla on taipumus laskea lämpimässä.
Jälleen kerran - en tiedä, millainen olo helteillä olisi, jos minulla ei olisi diabetesta. Olen unohtanut, tykkäsinkö lapsena kuumasta ilmasta. Silloin toki taisin viettää suurimman osan kesästä järvessä läträten - nykyään ei maita uintikaan ennen kuin vedenlämpö on yli 21 :P
Enkä muista edes, että aiemmin olisi ollut juurikaan ongelmia verensokerin heittelyiden suhteen. Viime vuosina ongelmat ovat korostuneet varmaankin siksi, että pitkäaikaissokerini on hyvä - aiemmin se on ollut korkea, jolloin verensokerin laskuja ei ole niin äkisti huomannut.
Mutta viime kesä oli suoraan sanottuna aika helvettiä. Etenkin ne pari kertaa, kun pelkäsin kuolevani siihen, ettei verensokeri nousekaan.
Ensimmäiset pari kertaa kamppailin verensokerin kanssa juhannuksena. Lämpötila oli kai 28 nurkilla ja söimme iltaruokaa joskus kuuden jälkeen. Olin ottanut juuri toisen päiväannokseni Lantusta (pitkävaikutteista insuliinia) ja lisäksi ruualle Humalogia.
Puoli tuntia ruuan jälkeen verensokeri alkoi yhtäkkiä laskea. Söin vähän jotain ja olo alkoi mennä ohi, kunnes viiden minuutin päästä sokeri alkoi laskea taas. Sittenpä se ei meinannut noustakaan. Hikoilin kuumuutta ja hypoglykemiaa, silmissä alkoi sumeta ja funtsin, että ambulanssi ei korpeen niin nopeasti ehdi, että saa minut turvaan.
Vaan söin kuin söinkin sokerin korkeammalle ja olo parani. Mutta pelotti tämän jälkeen aika helvetisti. Ja nolotti. Ei ole kivaa täristä ja hikoilla, kun muut vierellä miettivät, selviääköhän tuo.
Sama toistui seuraavana päivänä, jälleen iltaruuan yhteydessä. Tässä vaiheessa ei ollut mitään käsitystä siitä, miksi verensokeri yhtäkkiä alkaa laskea niin rajusti, eikä suostu nousemaan, vaikka tankkaa mitä. Aloin pelätä kaikenlaisen lääkkeen ottamista helteellä.
Vähensin ateriainsuliinia tämän jälkeen aina kuumalla ilmalla. Pidin aina mukana enemmän kuin tarpeeksi siripirejä ja muita hiilaripitoisia ruokia, koska pelotti, että sama tapahtuu taas, enkä osaa ennakoida tilannetta. Jonkun aikaa sain olla rauhassa.
Kunnes heinäkuussa menin juhlimaan parin kaverin kanssa synttäreitäni ravintolaan. Pistin illan pitkävaikutteisen insuliiniannoksen ja lähdin ravintolaan kävellen. Matkalla hypotuntemukset alkoivat. Laskeskelin, että edellisestä ateriainsuliinista on niin kauan aikaa, ettei sokeri voi laskea kovin äkkiä. Joten nappasin pari siripiriä ja jatkoin matkaa.
Ravintolassa kuitenkin olo paheni lähes yhtä huonoksi kuin kotona juhannuksena. On vain aivan eri asia hikoilla vesiputouksen lailla keskellä ravintolaa kuin kokea sama keskellä metsää. Hävetti aivan helvetisti - eipä silti, enemmän siinä tilanteessa pelotti oma henkikulta.
Ehdin syödä lähes kokonaan ravintola-annokseni ennen kuin olo helpotti. Ja kyseessä oli ranskalaiset + hamppari, ei mitään vähähiilarista ravintoa. Synttärien juhliminen loppui aika lyhyeen tämän jälkeen, oli pakko päästä kotiin suihkuun. Vaatteet ja tukka olivat litimärkiä hiestä.
Tavallaan onneksi tapahtui mitä tapahtui - nyt pystyin päättelemään varmuudella, ettei kyse voinut olla Humalogin voimistuneesta vaikutuksesta. Ongelman täytyi siis johtua Lantuksen liian nopeasta imeytymisestä.
Googlailin vähän ja asia varmistui, muillakin diabeetikoilla oli ollut samoja ongelmia. Tästä lähtien olen pelännyt siis vain Lantuksen pistämistä kuumalla ilmalla! Onneksi lääkitykseni on vaihdettu klo 8:sta ja klo 18:sta klo 8:aan ja klo 23:een. Ilman viileys on todennäköisempää näihin kellonaikoihin myös hellepäivinä.
Viimeisimmän episodin jälkeen olen saanut olla rauhassa pahemmilta hypoilta. Edelleen verensokerin lasku helteillä ärsyttää, aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja väsymystä, mutta haittavaikutukset ovat paljon lievemmät kuin viime kesänä.
Toivon siis, että tämäkin kesä tuo tullessaan vain kärpäset - ilman etuliitettä.
No comments:
Post a Comment