Ulos ja tulos!

Voi morjes. Luulin saavani selvyyttä verensokerin vaihteluihin sensorin avulla, mutta nyt tän kaiken hallitseminen tuntuu olevan ihan tuurista kiinni. Vai sittenkin kuun asennosta?

Ennen kuin kerron tuloksista, haluan postata ällön kuvan. Aika moni säikähti kuvaa sensorista ennen asennusta, tässä vielä muistutuksena, miltä se näytti:

Sensori ennen asennusta, muovikoteloineen. 

Seuraavasta kuvasta näkee, kuinka valtava muovikotelo oli verrattuna siihen, millainen tökki ihon alla oikeasti oli. En tiedä, erottaako kuvasta edes kunnolla, mutta liuska oli todella pieni. Kuten taisin jo mainita, niin n. sentin mittainen ja millin leveä :) Jos asennus oli kivuton, niin oli irrotuskin. Teippien irrottaminen tuntui ikävältä, mutta sensorin irtoamista en edes huomannut. Mullei taida pahemmin olla tuntoo käsivarressa!

Sensori irti! Tuo pienen pieni liuska oli ihon alla mittaamassa kudossokeria viikon.

Mutta sitten asiaan. Sensorin tietojen lisäksi DH siis latasi koneelle lainamittarilla sormenpäästä mitatut kalibrointitulokset. Kone piirsi hienot käyrät ja piirakkakuviot, jotka sain tänään hoitajalta mukaani. Huomenna menen vasta lääkärin kanssa näitä tulkitsemaan, mutta pitihän mun sekoittaa näillä jo etukäteen pääni.

Sivu 1: yhteenveto viikosta. Mitä tästä voimme pikaisella vilkaisulla päätellä? Sokeri laskee öisin, mutta aamusta lounaaseen sillä on tapana nousta liian korkeaksi. Iltapäivästä iltaan sama juttu. Katsomalla käyriä ja sensorin mittaamia korkeimpia ja matalimpia sokeriarvoja huomaa, että vaihtelua on aika paljon: ideaalitilanteessa käyrät pysyisivät vihreän alueen sisällä.

Viikkoyhteenveto

Eniten yllätti, että lähes joka päivä sokeri on käynyt alle 4:ssä - viikon aikana otetuista sormenpäämittauksista (39 kpl) vain kaksi oli alle neljän! Eli käytännössä tiesin kuudesta päivästä vain kahtena sokerin olleen liian matala. Yllätti myös, että sokerit sahaavat noin paljon. Kaikkia termejä en tältä sivulta ymmärrä, joten täytyy kysellä niitä lääkäriltä huomenna.

Sivu 2: arvot aterioittain. Jollain toisella kalibrointimittarilla olisi varmaan saanut merkattua myös ateria-arvot ylös, mutta nyt tämä sivu on aika turha - sensori ei tiennyt, milloin olen aterioinut, ja mittariin en sitä saanut merkattua.

Arvot aterioittain

Lähinnä tästä näkee alkuyön ja yöunen aikaiset arvot. Ilta-aika papereissa on klo 23-3 ja yöuni klo 3-6. Illalla 28 % arvoista oli yli ja 40 % alle tavoitteen. Yöunen aikaan 34 % arvoista oli yli tavoitteen ja 20 % sen alle. Eli kuten jo käyristäkin näkee, sokeri laskee aina alkuyöstä, loppuyöstä se alkaa nousta aamua kohti.

Sivu 3: yöajan sensoriarvot. Hälyttävintä tässä on, kuinka suuri osa käyristä on piirtynyt vihreän alueen alle, eli kuinka suuren osan ajasta verensokerini on liian alhainen öisin. Ja jotta tämä ei olisi vielä tarpeeksi paha, en ole herännyt matalan sokerin tuntemuksiin minään yönä!

Yöajan sensoriarvot

Ilmeisesti suurin osa aamujen korkeista sokereista johtuu siitä, että sokeri laskee yöllä aivan liian alas ja elimistö alkaa korjata tilannetta. Pelottavaa. Mitä jos jonain yönä sokeri ei nousekaan ja mä vaan nukun?

Sivu 4: vuorokausiyhteenvedot keskiviikosta lauantaihin. Huomaa hyvin, kuinka persiilleen torstai on mennyt. Avauduinkin siitä tänne (http://elamaniarvot.blogspot.fi/2014/03/glukoosisensorilive-paiva-2.html) - laskin hiilarit ja insut liian tarkkaan, enkä luottanut omaan fiilikseen yhtään. Sen virheen korjaamisen jälkeen sokeri on pysynyt paljon tasaisempana.

Vuorokausiyhteenvedot keskiviikosta lauantaihin

Mietin myös aiemmassa blogimerkinnässä syytä keskiviikon ja torstain välisen yön hurjaan verensokerin nousuun. Veikkasin piikkiä hormonitasossa - ei pitäisi veikata, kun ei ole faktoja. Käyristä näkee, että sokeri on yksinkertaisesti käynyt niin alhaalla, että elimistö on alkanut sitä nostaa. Älyttömän hurja nousu silti.

Vielä oudompaa on se, että vaikka perjantai- ja lauantaiöinä sokeri on käynyt ihan yhtä alhaalla, sen jälkeiset nousut eivät ole niin rajuja kuin torstaiyönä. Liekö sittenkin jotain tekemistä hormonien kanssa? Katsotaan, mitä lääkäri on mieltä.

Huvittavinta ja pelottavinta on se, että koska en tiennyt sokerin laskevan liian alas yöllä, olisin kuvitellut, että perusinsuliinin annostusta pitää kasvattaa, jotta aamusokerit eivät olisi niin korkeita. Nyt näyttää siltä, että sitä on pikemminkin vähennettävä.

Sivu 5: vuorokausiyhteenvedot sunnuntaista tiistaihin. Näissä yösokerit ovat pysyneet suht kuosissa. Mielenkiintoisin käyristä on ehkä sunnuntai. Olen herännyt keskellä yötä korkean sokerin tuntemuksiin ja mitannut sokerin. Kuten näkyy, se sijoittuu vihreän alueen sisäpuolelle, eli sokeri oli ihan kunnossa. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että sokeri on kuin onkin alkanut nousta hetki ennen mittausta.

Vuorokausiyhteenvedot sunnuntaista tiistaihin

Toinen jänskä havainto oli, että olen sunnuntai-iltana autoa ajaessa (klo 20:30) ollut sitä mieltä, että verensokeri on laskussa. Söin varmuuden vuoksi 4 siripiriä mittaamatta sokeria, koska mieluummin ajan korkealla sokerilla kuin matalalla. Kotiin päästyäni olen mitannut sokerin, joka oli tavoitearvoja korkeampi. Mutta matalan sokerin tuntemukset ovat osuneet käyrällä pisteeseen, jossa sokeriarvo on ollut voimakkaasti laskusuuntainen! Ihan pieleen en siis arvoja tunne.

Eikä tässä vielä kaikki! Sitten kun raapustin käyrille myös ateriasisällöt, lääkemäärät ja muut havainnot, aloin ymmärtää asiaa paremmin. Lääke näyttäisi suurimman osan ajasta vaikuttavan niinkuin pitää, ja hiilaritkin olen suurimmaksi osaksi arvioinut mielestäni oikein. Mutta kaikkien "jauhoruokien" eli viljatuotteiden (leivät, pannukakku jne.) jälkeen insuliinin imeytymisessä näyttäisi olevan ongelmia. Sokeri pysyy tällöin pidempään (n. 2 h ruokailusta) tasaisen korkeana ja tipahtaa sen jälkeen hetkessä. Jos mittaa verensokerin 2 h ruokailun jälkeen ja ottaa korjaavaa lääkettä sen tuloksen perusteella, voi mennä aika ikävästi metsään.

Kuvittelin myös, että sokeripitoiset ruuat aiheuttaisivat ongelmia pikaisen imeytymisensä vuoksi. Mutta käyrien mukaan esimerkiksi jäätelön syöminen on ihan OK, eikä aiheuta piikkiä sokeriarvoissa. Hitto vie, vaihdan kaikki jauhopullat karkkiin tästä lähtien! Suklaa, you're mine!

Hienoista analyyseistäni huolimatta tuloksia pitää tutkia lääkärin kanssa tarkemmin. Suurin huolenaiheeni ennen sensorointia oli iltasokereiden heittely, mutta nyt olen todella huolissani yösokruista. Joskus totuin siihen, että voin nukahtaa vitosen sokerilla ja herätä nelosella. Nyt näyttää olevan turhaa kuvitelmaa moinen. Ja hitto vie, jos pitää vastedes käydä nukkumaan jollain ysin sokerilla "varmuuden vuoksi" - en osaa nukahtaa niin korkeilla arvoilla!