Päivä 1 - so far so good! Menin kasiksi Armilaan diabeteshoitajan (DH) luo. Heti ekana oli pyydettävä lupa kuvata tilanteet blogia varten ;) Kiitän kuvausavusta ja muutenkin avuliaisuudesta ihanaa diabeteshoitajaani Tuula Pekkasta! :)
Sensorin kiinnityspaikaksi olisi voinut valita pakaran, käsivarren tai vatsan. Vatsaan en sitä halunnut, koska pistän siihen ateriainsuliinit muutenkin. Pakarassa minulla oli se viimeeksi, mutta se oli usein housujen vyötärön tiellä. Päädyttiin laittamaan sensori käsivarteen.
Ekassa kuvassa näette tallentimen, joka oli latauksessa, kun menin hoitajalle. Viikon ajan mittaustulokset tallentuvat tähän pieneen laitteeseen, josta ne lääkärin kanssa puretaan sen jälkeen, kun sensori on jo irroitettu. Eli reaaliajassa en ikävä kyllä pysty laitteella verensokeriani seuraamaan.
 |
| Tallennin, joka kerää mittaustulokset sensorista. Kuvassa kytkettynä laturiin. |
Tokassa kuvassa näkyy itse sensori, johon tallennin kiinnitettiin. DH:n sanojen mukaan "yleensä laitan tämän jo koteloon valmiiksi, ettei ulkomuoto säikäytä". Kun tätä kuvaa työkavereille esittelin, ilmeet olivat juurikin säikähtäneitä. Onneksi itse tiesin, millainen pikkuliuska massiivisen suojakuoren sisällä on, ei siis hätkäyttänyt tämän ulkomuoto :)
 |
| Sensori, jossa mittausliuska, joka "asennettiin" ihon alle. Itse mittausliuska on n. 1 cm pitkä ja 1 mm leveä. |
Kolmannessa kuvassa on kotelo, jonka sisälle sensori laitettiin ennen asennusta. Kotelo painettiin ihoon kiinni ja sen avulla sensorin liuska "ammuttiin" ihon alle. Itse toimenpide kesti n. 5 sekuntia, eikä tuntunut juuri miltään. Mietin jopa, asentuiko laite varmasti oikein - sen kai näkee viikon päästä, kun tämä otetaan pois ;)
 |
| "Asennuskotelo", jonka sisältä sensori ammuttiin ihoon ja liuska ihon alle. |
Neljännessä kuvassa sensori on ihoon kiinnitettynä. Sensori teipattiin ihoon ennen tallentimen kiinnittämistä, jotta se pysyy paremmin kiinni. Hetken aikaa juteltiin ohjeista ja muista, jotta sensori ehti totuttautua uuteen elinympäristöönsä. Sitten oli aika kiinnittää tallennin.
 |
| Glukoosisensori käsivarren ihoon kiinnitettynä. |
Seuraavissa kuvissa tallennin on kiinnitetty sensoriin ja koko roska on teipattu ihoon kiinni. Saunominen on kielletty ja röntgeniinkään ei saa mennä. Paha paikka, mutta luulen pärjäileväni!
 |
| Tallennin kiinnitettynä sensoriin. |
 |
| Sensori ja tallennin teipattu vedenpitävästi ihoon. Ja eiku riehumaan! |
Ja tässä vielä yksi kuva, josta pystytte paremmin hahmottamaan sensorin kokoa. Oli pakko rajata silmät pois kuvasta, kun näytin niin väsyneeltä! Sori!
 |
| Minä + sensori = kyborgi |
Sain DH:lta matkaani lainamittarin, jolla teen testimittauksia. Niiden avulla varmistetaan, että laite on mitannut oikein. Ekat mittaukset piti tehdä tunnin ja kolmen tunnin päästä siitä, kun sensori on asennettu. Sen jälkeen vielä vähintään yksi mittaus ennen nukkumaanmenoa. Itse päätin viikon verran mittailla sokeria ennen jokaista ateriaa, jotta saan täyden hyödyn irti laitteesta - ja tuleepahan edes joskus mitattua vähän ahkerammin!
Seuraavassa kuvassa näkyy vähän tarkemmat potilasohjeet käytön ajalle.
 |
| Potilasohjeet Medtronic iPro2:n käytön ajaksi |
Ja tärkein lappunen tulosten tulkinnan kannalta on tässä. Potilaspäiväkirja, johon merkataan verensokerimittaukset, mittausajat, ateriat, hiilarimäärät, insuliinimäärät, liikunnat ja mahdollisesti muut huomiot käyttöpäiviltä. Pitänee hakea myös korjauslakkaa tms. koska tein heti virhemerkintöjä! :D
 |
| Potilaspäiväkirja glukoosisensorin käytön ajaksi |
Testimittausten ja päiväkirjan lisäksi ei tarvitse tehdä muuta. Suihkussa voi käydä normaalisti, ainoastaan tosiaan saunassa käynti on kielletty. Uimistakaan ei suositella suurissa määrin. Tärkeintä on elää normaalia elämää, jotta päästään viikon päästä lääkärin kanssa tulkitsemaan aitoja tuloksia.
Mitään erikoisempia ei tästä ole ekana päivänä aiheutunut. Vähän vasemman käden hiha pullottaa hauiksen takaa :) Aavistuksen oli myös käsi kipeänä päivällä, mutta se tuntuu menneen ohi.
Mitäkö tästä hyödyn? Tärkeintä on nähdä, miten verensokeri käyttäytyy päivän aikana. Mittaustulosten, sensorin tulosten ja oman päiväkirjani avulla arvioimme, osaanko pistää insuliinia oikein ruuan hiilarimäärään verrattuna, ja miten ateriainsuliinin tarve riippuu vuorokaudenajasta. Tuloksista nähdään myös, onko verensokerilla tapana nousta vai laskea pitkien syömättömyysjaksojen aikana. Tämän perusteella voidaan kasvattaa tai vähentää perusinsuliinin määrää. Lisäksi verensokerini on heitellyt iltaisin ja olen välillä korjannut sitä suuntaan jos toiseenkin. Tuloksista toivottavasti voidaan päätellä, mistä heittely johtuu.
Tässä ekan päivän tunnelmat, palaan huomenna asiaan uusilla fiiliksillä!
No comments:
Post a Comment